Hiihto

  

Hiihtäminen on ihanaa! Kävin lenkillä Tuusulanjärven vieressä sijaitsevassa paikassa nimeltä Janne-puisto. Siellä kävelen aina kun haluan antaa ajatuksilleni tilaa ja mahdollisuuden rauhoittua päivän askareista ja mieltä vaivaavista asioista. Huomasin, että puistoon ja Tuusulanjärven jäälle on tehty hienot ladut, joita pitkin pääsee aika kauas Tuusulan puolelle asti.

Nuorempana hiihdin paljon, koska kotini lähellä noin kilometrin päässä oli hyvät ladut ja myöhemmin Järvenpäässä huomasin, että jään poikki hiihtämällä ehti nopeammin kouluun kuin kävellen. En tiedä, mistä syystä olen lopettanut hiihtämisen; liekö syynä huonommat talvet kuin aikaisemmin? Vai oman mielenkiinnon siirtyminen muihin asioihin? 

Ylen arkistosta löytyy dokumenttisarja Kuinka nainen sai housut. Se kertoo suomalaisten naisten housujen käytön historiasta ja siinä todetaan, että urheilun kautta ja erityisesti hiihdon myötä suomalainen nainen alkoi käyttää housuja.

Aika mielenkiintoista ajatella, että ennen 80-lukua housujen käyttöä pidettiin syntisenä ja naiselle sopimattomana. Ennemmin hiihdettiin jalat sinisenä kuin pidettiin housuja, että ei olisi saatu moitteita opettajilta tai muilta ihmisiltä. Nyt sitten en voisi kuvitellakaan pitäväni hametta talvella ja vielä hiihtäessä! Näin ne käytännöt muuttuvat. 

Lähde: Ylearkisto, Kuinka nainen sai housut,

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/21/kuinka-nainen-sai-housut

Kuvat: Tuusulanjärven rannalta Janne -puistosta helmikuussa 2015

Vesitorni

Jouluna kävin katsomassa 

tätä vesitornia.

Vesitornit ovat mielestäni jotenkin mystisiä paikkoja ja varsinkin lapsena kuvittelin niiden sisään kätkeytyvän suuria salaisuuksia ja vesialtaita.

 

Harmi, etten ole koskaan päässyt käymään toimivan vesitornin sisällä,

paitsi portaikossa ja sen päällä ulkona, josta on upeat maisema

 Nykyään vesitorneja lakkautetaan ja 

niistä jää vain tyhjä

 ulkokuori muistuttamaan niiden 

olemassaolosta.

 

          Otin hieman selvää siitä, mitä tietoa vesitorneista 

on internetissä. Arkkitehtuurisen museon

internetsivuilla oli esitelty varhaisia vesitorneja

ja niiden käyttötarkoitusta; niiden päätarkoitus 

on varastoida vettä ja ylläpitää painetta 

vesijohtoverkostossa. Sen takia ne rakennetaan 

useimmiten korkealle mäen päälle ja niistä 

tehdään torneja. 

Suomen ensimmäinen vesitorni on rakennettu 

Hankoon vuonna 1910, mutta se tuhoutui 

jatkosodassa. Tästä Akaan vesitornista en  

löytänyt mitään merkintää enkä valokuvia internetistä. 

Se on harmi, sillä onhan se vaikuttava ilmestys 

ja luulisi kiinnostavan monia alan harrastajia.

(Lähde: Suomalaisia vesitorneja, Suomen arkkitehtuurimuseo

http://www.mfa.fi/varhaiset-vesitornit)

 Kuvat: Joulukuu 2014 Akaan vesitorni

Talvi

Kuva: Joulukuussa 2014 Akaassa.  

  Aurinko porottaa taivaalta ja heijastaa valopilkkuja linssiin sen säteiden osuessa lumihangille ja kameran linssiin suoraviivasesti. Ilma on kylmänkirpeydestä raikas. Tällaisena päivänä voisi helposti iskeä silmiini lumisokeus, jos viettäisin monia tunteja hangilla ilman aurinkolaseja. Lumisokeus on siitä ikävä kohtaus, että siinä menettää näkökykynsä hetkeksi, silmät voivat alkaa punoittamaan ja turpoamaan. Sellainen olisi ikävä päätös esimerkiksi hiihtovaellukselle lapin tuntureilla. 

Pohjoisnavan alkuperäisasukkailla, Inuiiteilla, oli tapana tällaisella säällä suojata silmänsä luisella kapulalla, joka laitettiin otsaan. Siinä oli rako, joka polarisoi eli hajotti auringonsäteitä niin, että ne eivät vahingoittaneet silmiä. Inuiitit ovat toinen eskimokansoista (toinen ovat jupikit), jotka levittäytyvät Alaskan pohjois-osista aina Grönlannin länsi- ja itärannikolle. He puhuvat keskenään hyvin samanlaisia inuiittikieliä, mutta heimoja on monia. Nämä alkuperäiskansat ovat kuitenkin jo hyvin kaukana niistä iglussa asuvista Pohjoisen ihmisistä, jotka käyttivät edellä mainittua silmäsuojainta arkipäivän matkoillaan. Sonja Fogelholm kirjoittaakin artikkelissa Pohjoisen alkuperäiskansat elävät luonnon kanssa sopusoinnussa, että eskimokulttuuri ei ole katoamassa, mutta se on saanut uusia muotoja modernista elämäntavasta ja he ovat omaksuneet sieltä itselleen parhaiten sopivia apuvälineitä, jotka helpottavat elämää  - Saisiko vielä sellaisia silmäsuojaimia jostain? Talviurheilulajeja suosivaa ilmastoa odotellessa…

  

Lähteet:

Kuva ja teksti inuiittien käyttämästä silmäsuojuksesta; http://fi.wikipedia.org/wiki/Lumisokeus#mediaviewer/File:Inuit_Goggles.jpg

Lumisokeus (Photophthalmia) ja hitsarin silmä (Ophthlamia electrica), Matti Hannuksela, ihotautien erikoislääkäri; http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00446&p_haku=lumisokeus

Pohjoisen alkuperäiskansat elävät luonnon kanssa sopusoinnussa, Sonja Fogelholm; http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/pohjoisen_alkuperaiskansat_elavat_luonnon_kanssa_sopusoinnussa_82573.html#media=82579

 Kuva: Joulukuussa 2014 Akaassa 

Lumipallo

Pakkaslumi nitisee ja natisee

käsieni välissä. Rutistan sitä

niin lujaa yhteen, että rystysetkin

vaalenevat. Sitten heitän sillä edessä

olevaa liikennetolppaa  - ohi meni,

harmittaa. Seuraavalla kerralla

tähtään oikein kunnolla ja saan osuman.

Jee! Kannatti yrittää uudestaan.

Epäreilu maailma

Miksi maailma on epäreilu? Kysyn Jumalalta.

En saa vastausta.

Ehkä kaikille asioille ei vain ole selitystä.

Tapahtui, mikä tapahtua, koska tämä on

maailma  – kaukana täydellisestä.