Pilvet

Kuin kymmenet valkoiset lampaat, kirmaavat

pilvet taivaan sinisellä niityllä ja saavat mielen

rauhalliseksi. Luonto näyttää majesteettiselta kir-

kaan sinistä taivasta vasten.

Olen kuullut, että pilvistä voi ennustaa lähestyvän

sateen tai ukkosen. Omista lammaspilvistäni eli ha-

htuvapilvistä (altocumulus) voi ennustaa ukkosta,

mutta ne saattavat myös olla ennustamatta mitään.

Haaveeni on, että törmäisin joskus palleropilviin

(cirrocumulus), joka on harvinaisuus. Se muo-

dostuu pienistä varjottomista palleroista ja niitä

esiintyy ainoastaan hyvin korkealla ilmakehässä.

Näin syksyn alla, täytynee minun kuitenkin tyytyä

katselemaan enimmäkseen pelkkiä kuuropilviä (cu-

mulonimbus), joiden huippu voi ulottua 15 kilomet-

riin ja pahimmillaan salamoida niin paljon, että lento-

koneet välttävät ajamasta niiden läpi.

Lähde: Matkaan –lehden (10/2014) artikkeli –Pilvet kertovat, teksti Tiina-Mari

Haka. 

Kuvat kuvattu eräänä lokakuisena päivänä. 

Syksyn lehdet

Ilmat kylmenevät ja valo vähenee. On syksy. Kävelen ulkona ja mietin, kuinka nopeasti kaikki kävikään. Yhdessä viikossa puut ehtivät vaihtaa värinsä vihreästä oranssiin ja tiputtavat lehtensä. Huomaan syksyn merkkejä myös itsessäni; jos aurinko pilkahtaa pilven takaa, pysähdyn imemään siitä viimeisetkin valonsäteet itseeni ja niiden avulla jaksan taas vähän aikaa paremmin. Samoin taas pimeys imee minusta viimeisetkin voimani rippeet ja jo iltapäivästä asti valon vähetessä voisin upota sohvan ihanaan syleilyyn tuntikausiksi lukemaan hyvää kirjaa ja juomaan kaakaota. Kaikki tuntuu niin lopulliselta. Joka syksy käyn luonnon kanssa läpi pienen kuoleman. Tunnen sen valmistautuvan pitkään horrokseen talven pimeiksi tunneiksi taas herätäkseen eloon keväällä ja kasvaen täyteen loistoonsa. Niinpä minäkin käperryn peiton sisälle kerätäkseni voimia kevättä varten. Silloin minäkin synnyn uudelleen. Entistä levänneempänä ja virkeänä, valmiina uusiin seikkailuhin, joita kesällä on tarjota minulle ja luonnolle. En malta odottaa!!!!

Kuvat otettu: Järvenpään kadulta lokakuun alussa.

Jääsydän

 Huurteinen, sydämen muotoinen lehti pysäytti minut kävelylenkilläni.

Sen rosoinen pinta kimmeltää kauniisti valon osuessa lehdelle,

pieniin jääkiteisiin.

Näkymä on kaunis ja johdattaa

ajatukseni kohti syvempää mietiskelyä sydämestä ja sen tilasta.

Miltä tuntuu, kun sydän on jäässä?

Kuin jääkiteet, maailman murheet ja huolet,

kerääntyvät sydämeen, saavat sielun tilaan,

– jääsydämeksi.

Kuvattu eräänä lokakuun aamuna 2014 Tuusulanjärven rannassa.