Kaupunkimaisemaa

Tiedän, tämä on luonnon ihmeitä seuraava blogi, mutta mikä on sääntö ilman poikkeusta? Olin hiljattain käymässä kotikaupungissani ja päätin tehdä kierroksen sen keskustassa kameran kanssa. Vaikka luonto on kaunista, voi ihminenkin luoda jotain kaunista hänelle käsillä olevista materiaaleista. Ja koska mielellämme jäljittelemme Luojaamme, usein käytämme myös värejä tai erikoisia muotoja kiinnittämään muiden huomiota tekeleisiimme. Mitkä ovatkaan sen parempia värejä siihen kuin räikeän oranssi ja turkoosi? Entä metalliasetelma keskellä toria?  Sekin on aika luovaa ja omintakeista. Harmi vain, ettei mikään näistä aikaansaannoksista vedä vertoja siniselle taivaalle ja vihreälle nurmelle. Ei edes tekonurmi urheilukentällä. 

Kaupungin keskustassa  ihmisen asema ekosysteemissä jotenkin korostuu. Siksi hakeudun välillä jonnekin asumattomille seuduille, ettei tämä valta nouse liikaa hattuun ja alan kuvittelemaan minun lajini olevan tämän planeetan ainoita asukkeja. Siinä tuppaa unohtumaan niin käyttäytymissäännöt luonnossa kuin eläinten kohtelu, josta on ollut viimeaikoina viisasta puhetta mm. Ajankohtaisessa kakkosessa. Jos olemmekin ekosysteemin huipulla älyllisesti, niin se ei vähennä vastuuta luonnosta ja sen eläimistä, jotka tunnemme .

"Herra Jumala asetti ihmisen Eedeniin viljelemään ja varjelemaan sitä"  1 Moos. 2:15

"Ihmistä ja eläintä sinä autat Herra" Ps. 36:7:n loppuosasta

Moottoritien varrelta

Oletko matkustanut usein autolla pitkiä matkoja? Jos olet, sinulla on ollut etuoikeus nähdä matkan varrella monia erilaisia maisemia pelloista kaupunkeihin. Moottoritien varrella on usein aitiopaikka katsella kaunista auringonlaskua tai perinnemaisemaa kuten rypsipeltoa.  Näiden maisemien edessä sielu lepää ja jonkinlainen tyyneys valtaa mielen. Matka soljuu eteenpäin maisemien vaihtuessa kuin huomaamatta ja pian sitä onkin jo perillä.

 

Tie, polku ja määränpää ovat hyvin raamatullisia aiheita. Usein kuulee toistettavan sanontaa; ´’ei tärkeintä ole päämäärä vaan matka’. Olen toki samaa mieltä, mutta Raamattu kehottaa usein meitä katsomaan kauemmaksi, kuin siihen, mitä juuri nyt näemme konkreettisesti edessämme, luottamaan enemmän näkymättömään kuin näkyväiseen. ”Minä olen tie, totuus ja elämä, Jeesus sanoo”. Miksi sitä on niin vaikea uskoa välillä?

Jos nyt kuitenkin keskitymme matkantekoon, niin on minulla siihenkin pari ajatusta; ensinnäkään sitä ei ole kiva tehdä yksin vaan yhdessä muiden ihmisten kanssa, toiseksi; on monta eri tapaa tehdä matkaa; hitaasti tai kiirehtien, vaikeasti tai helposti. Itse toivon matkani olevan monipuolinen, mutta ei vaarallinen. Matkantekoon kuuluu kuitenkin yllätyksellisyys kuten elämässä yleensäkin. Loppujenlopuksi minunkin matkani ovat korkeammassa kädessä. Tässä ajassa voi tapahtua mitä tahansa, mutta iankaikkisuudessa on kaikki hyvin.

Turvallisia matkoja teillä, tien vierellä, metsäpoluilla tai muuten vain tuntemattomassa maastossa - sekä elämän teille! 

Juhannustaikaa2

 Rauhaa, tyyntä oloa ja eloa.


Viipyilevää olemista, luonnon hiljaisuudessa.

kaikki tämä saa sydämen rauhoittumaan, mielen keskittymään.

Olen tässä, olemassa.

Se on oikein.

Ei ole kiire minnekkään...

Ei velvollisuuksia hoidettavana...

Seison vain hiljaa ja katselen...

...Juhannustaikaa.