Kaupunkimaisemaa

Tiedän, tämä on luonnon ihmeitä seuraava blogi, mutta mikä on sääntö ilman poikkeusta? Olin hiljattain käymässä kotikaupungissani ja päätin tehdä kierroksen sen keskustassa kameran kanssa. Vaikka luonto on kaunista, voi ihminenkin luoda jotain kaunista hänelle käsillä olevista materiaaleista. Ja koska mielellämme jäljittelemme Luojaamme, usein käytämme myös värejä tai erikoisia muotoja kiinnittämään muiden huomiota tekeleisiimme. Mitkä ovatkaan sen parempia värejä siihen kuin räikeän oranssi ja turkoosi? Entä metalliasetelma keskellä toria?  Sekin on aika luovaa ja omintakeista. Harmi vain, ettei mikään näistä aikaansaannoksista vedä vertoja siniselle taivaalle ja vihreälle nurmelle. Ei edes tekonurmi urheilukentällä. 

Kaupungin keskustassa  ihmisen asema ekosysteemissä jotenkin korostuu. Siksi hakeudun välillä jonnekin asumattomille seuduille, ettei tämä valta nouse liikaa hattuun ja alan kuvittelemaan minun lajini olevan tämän planeetan ainoita asukkeja. Siinä tuppaa unohtumaan niin käyttäytymissäännöt luonnossa kuin eläinten kohtelu, josta on ollut viimeaikoina viisasta puhetta mm. Ajankohtaisessa kakkosessa. Jos olemmekin ekosysteemin huipulla älyllisesti, niin se ei vähennä vastuuta luonnosta ja sen eläimistä, jotka tunnemme .

"Herra Jumala asetti ihmisen Eedeniin viljelemään ja varjelemaan sitä"  1 Moos. 2:15

"Ihmistä ja eläintä sinä autat Herra" Ps. 36:7:n loppuosasta