Oletko matkustanut usein autolla
pitkiä matkoja? Jos olet, sinulla on ollut etuoikeus nähdä matkan varrella
monia erilaisia maisemia pelloista kaupunkeihin. Moottoritien varrella on usein
aitiopaikka katsella kaunista auringonlaskua tai perinnemaisemaa kuten
rypsipeltoa. Näiden maisemien edessä
sielu lepää ja jonkinlainen tyyneys valtaa mielen. Matka soljuu eteenpäin
maisemien vaihtuessa kuin huomaamatta ja pian sitä onkin jo perillä.
Tie, polku ja määränpää ovat
hyvin raamatullisia aiheita. Usein kuulee toistettavan sanontaa; ´’ei tärkeintä
ole päämäärä vaan matka’. Olen toki samaa mieltä, mutta Raamattu kehottaa usein
meitä katsomaan kauemmaksi, kuin siihen, mitä juuri nyt näemme konkreettisesti
edessämme, luottamaan enemmän näkymättömään kuin näkyväiseen. ”Minä olen tie, totuus ja elämä,
Jeesus sanoo”. Miksi sitä on niin vaikea uskoa välillä?
Jos nyt kuitenkin keskitymme matkantekoon, niin on minulla siihenkin pari ajatusta; ensinnäkään sitä ei ole kiva tehdä yksin vaan yhdessä muiden ihmisten kanssa, toiseksi; on monta eri tapaa tehdä matkaa; hitaasti tai kiirehtien, vaikeasti tai helposti. Itse toivon matkani olevan monipuolinen, mutta ei vaarallinen. Matkantekoon kuuluu kuitenkin yllätyksellisyys kuten elämässä yleensäkin. Loppujenlopuksi minunkin matkani ovat korkeammassa kädessä. Tässä ajassa voi tapahtua mitä tahansa, mutta iankaikkisuudessa on kaikki hyvin.
Turvallisia matkoja teillä, tien vierellä, metsäpoluilla tai muuten vain tuntemattomassa maastossa - sekä elämän teille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti