Valo, sitä ei osaa arvostaa silloin kun sitä on paljon, mutta kun se puuttuu... muuttuu elämä huomaamatta harmaaksi ja ankeaksi - ei jaksa enää samalla tavalla kuin ennen tai pienikin valonpilkahdus saa aivan sekopäiseksi onnesta. Onkohan tällainen normaalia?
Nyt oikein nautiskelen kaikilla valonlähteillä; kyntteliköt sekä muut koristevalot sisällä ja ulkona, keskipäivällä kurkistava aurinko pilven takaa, ostos-keskuksien avarat ja valoisat tilat - eikä saa unohtaa aitoa kynttilän liekkiä, joka valon lisäksi antaa ihanasti lämpöä ympärilleen.
