Syksyn retket 1

(Kuva: Syyskuussa 2015 matkalla Vanhankyllänniemeen)

Olen tehnyt satunnaisia pyörä/kävelyretkiä tänä syksynä eri puolilla Järvenpäätä. Parhaimmat yllätykset olen kokenut Vanhankylänniemessä; yhdellä kerralla kolme kurkea tuijotti minua laituri-alueella rantavedentuntumassa ja toisella kerralla sain seurata kauniin joutsenen uintia lähellä leirintäaluetta. Paras lintubongaukseni tänä syksynä oli pyöräillessäni Tuusulanjärveä ympäri ja viisi joutsenta lensi minun ja ystäväni ylitse kellokosken suuntaan. Kyllä harmitti kun ei ollut kameraa mukana; tosin, tuskinpa olisin ehtinyt sitä kaivaa esille siinä ajassa kun linnut jo loittonivat kauemmaksi.

 (Kuva: Syyskuussa 2015 Vanhankylänniemi)

Nyt lokakuun loppupuolella auringonvalon vähetessä huomaan yhä useammin kuitenkin kaipaavani rentoa olemista kotona sohvalla vällyjen peitossa, rauhallisen musiikin kuuntelemista, rasvaista ruokaa ja hämärää valaistusta sekä kirjojen lukemista. Ilmeisesti valmistaudun jonkinlaiseen horrokseen, josta herään sitten joko lumentulon jälkeen tai keväällä auringonvalon taas palattua iltapäiviin. Siihen asti tyydyn nauttimaan viime kesän ja tämän syksyn valokuvasaldosta ja muistelemaan niitä kauniita päiviä kun valoa oli vielä riittävästi ulkona liikkumiseen.

(Kuva: Syyskuussa 2015 Vanhankylänniemestä)

Kesä sanoi: - hei hei. Ensi vuonna tavataan!

Minä siihen: - no moi (En olisi halunnut vielä lopettaa yhteistä leikkiä).

- Luultavasti saat Talvesta hyvän kaverin, lohdutti Kesä minua.

- Joo, ehkä… jos se suostuu pistäytymään täälläpäin, sanoin minä

ja jäin odottamaan.

Mitä muutakaan voin tehdä?  Syksyn kanssa on ollut ihan mukava viettää aikaa, mutta sekin käpertyy hiljalleen omiin oloihin;  luopuu väriloistosta, lopettaa lehtien havinan sekä hiljenee muuttolintujen lähtiessä -ja kylmyys. Se on kaikkein pahinta!

Ehkä minusta ja talvesta ei tulekaan niin hyviä ystäviä.... -ajattelen. 

Pieniä kesämuistoja 2

Mökkirannat tai leirintäalueiden rannat. Ne ovat ihania. Niissä avautuu jos minkälainen näkymä aina kulloisenkin vuorokaudenajan ja sään mukaan. Tyynet leppeät kesäpäivät ovat kaikkein nautinnollisimpia. Silloin tuntuu siltä, että aika kuluu hitaasti ja itselläni on kiireetön olo. Elän ikään kuin luonnon kulloisenkin mielialan mukaan ja saan siitä itsellenikin tietynlaisen vireen. Olen kuullut, että sellaisia ihmisiä sanotaan meteopaateiksi (metheopathic englanniksi). Se tarkoittaa siis sitä, että kulloinenkin ilmapiiri eli säätila määrittelee sen, onko mielialani matala- vai korkeavoittoinen.

Myös lämpötilat vaikuttavat näihin tunteisiin. Eräs yliopistolainen tutkijaryhmä Yhdysvalloista oli pyrkinyt selvittämään tätä käyttäen apuna pikaviestipalvelu Twitteriä.  Tulosten mukaan lämpötilalla on merkitystä ihmisten mielialaan, etenkin korkeilla lämpötiloilla (Kts. Lähde). Tämän olen itse ainakin huomannut omassa elämässäni. Oikein kuumalla ilmalla olo on väsynyt ja en jaksa mitään. Sama tilanne on myös kovin kylmällä ilmalla.

Kuvat: otettu heinäkuussa 2015 Akaassa

Lähde: Twitter -tutkimus: säätyypin selvä muutos vaikuttaa ihmisten mielialoihin eniten

http://www.hs.fi/elama/a1415763145811

Pieniä kesämuistoja 1

(Kuva: otettu heinäkuussa 2015 Akaassa)

Mökkeily on ihanaa ja sitä tuli harrastettua paljon kesällä. On ihana ottaa aurinkoa laiturilla tai mennä uimaan suoraan kuumista löylyistä. Myös paistetun makkaran syöminen kuuluu mökkielämään. Itse nautin vanhan mökin romantiikasta, jonka voi aistia vanhoissa verhoissa, purnukoissa ja kalusteissa. Menneisyyden havinan voi melkein vaistota tällaisissa taloissa, joita on yhä vähemmän ja vähemmän Suomen maalla, jollei niitä suojella museoviraston kautta. Kosteusongelmat tai puutteelliset mukavuudet kuten sisävessa, sähkö, juokseva vesi saattavat myös vaikuttaa siihen, että tällaiset rakennukset joko puretaan tai tehdään perinpohjainen remontti. Molemmassa tapauksessa siitä lähtee kuitenkin ajan tuoma patina ja oma ainutlaatuinen tunnelmansa, jota minä vaalin mielelläni muistoina esim. mummolasta tai jostain muualta tutusta paikasta, jossa on saanut vierailla tällaisissa rakennuksissa.

(Kuva: otettu heinäkuussa 2015 Akaassa)

Keäsäräp

Mökillä olen oma herrani, testaan sietokykyni ja naapureita välttelen.

Ei haittaa vaikka ei olisi tukka laitettu tai paikat puunattu, minä rennosti otan ja puita pilkon koko ajan. Täytyy vesi hakea kaivosta, mustikat metsän railiosta.

Kas hyttysiä on joka puolla! Täytyy niitä minun suihkia huolella.

Oih, tätä mökkeilyn autuutta –huomenna mennään
kotiin lepäämään. Makkarakin ehti jo loppua.

(Kuva: otettu 2015 heinäkuussa Akaassa)

Kuu

(kuva: otettu eräänä keväällä  2015)

 Kuussa on jotain rauhoittavaa. Voisin katsella sitä tuntikausia leudossa kesäyössä tai kylmänkirpeässä pakkasyössä. Kuu on myös lähin avaruudenkappale maalle. Ensimmäiset ihmiset kuussa kävivät siellä 1969-1972 välisenä aikana Apollo lennolla. Sen jälkeen siellä onkin sitten riittänyt kävijöitä. Kuu näkyy taivaalla kolmessa vaiheessa maahan; uusikuu-, puolikuu- ja täysikuussa riippuen sen asennosta suhteessa aurinkoon. Itse haaveilen saavani vielä joskus kuvan isosta mollottavasta täysikuusta, jonkalaisen näin viime viikon tiistaina lenkillä ollessani. Harmi, että juuri silloin ei ollut kameraa mukana!

  (Kuva: otettu keväällä 2015)

 

Lähteet:

http://www.ursa.fi/extra/kosmos/k/kuu.html

http://www.space.com/55-earths-moon-formation-composition-and-orbit.html/