Villiruusu on tuttu ilmestys
lapsuuteni kesien maisemista Hämeestä. Siellä klassiseen perinnemaisemaan
kuuluvat pellot, punaiset rintamamiestalot ja villiruusut ojien pientareilla
villiintyneinä. Ruusunmarjat ovat herkkua tarpeeksi kypsinä, joskin siemenet
eivät tunnu suussa mukavilta (Siksi suosin ruokana enemmän ruusunmarjaviiliä).
Nyt villiruusuja näkee aivan yleisesti jo kaupunkimaisemassa pihojen
koristeena. Ne ovat pysyneet hyvin ihmisten mukana heidän muutettuaan maalta
kaupunkiin – ja ovat pölyttäjien suosiossa. Myös kimalaiset kuuluivat
lapsuuteni muistoihin, mutta eivät hyvällä tavalla. Etenkin nyt niitä näkyy
lämpöisellä ilmalla pörräävän sinne tänne, kukasta kukkaan. Harvoin niistä
kuitenkaan on enää haittaa – aikuisemmalla iällä kun ei tule juostua paljain
varpain nurmikolla tai rymyttyä kukkaniityillä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti