Vanhankylänniemessä valokuvausmatkalle tarttui jos jonkinmoista kuvauskohdetta. Itseäni viehätti hieman sumuinen sää ja rauha, joka huokui luonnosta ja joka paikasta ympäriltämme. Se muistuttaa minua siitä taivaallisesta rauhasta, joka on luvattu jokaiselle täällä maanpäällä elävälle ihmiselle kun vain tartumme Jeesusta kädestä kiinni ja annamme hänen taluttaa meidät taivaan kotiin tämän elämän halki.
Totta, helpommin sanottu kuin tehty!
Valokuvasimme myös toisiamme tällä retkellä. Ihminen kuvassa tuo jotenkin uudenlaisen merkityksen kuvaan. Ihminen kuvassa on tarinan alku ja katsoja voi itse mielikuvituksellaan rikastuttaa kuvan merkitystä haluamaansa suuntaan. Liian harvoin nykyään kerrotaan tarinoita toisillemme. Sääli, ne voisivat olla paljon huikeampia kuin yksikään loppuun asti mietitty tuotantokausi Salatuista elämistä.
Pieni on kaunista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti