Varmaan jokaisella on kokemuksia erilaisista auringonlaskuista,
jotka ovat koskettaneet mieltä erityisellä tavalla.
Itse koin sellaisen hetken lokakuun lopulla eräänä iltana
hakiessani
ystävääni lentokentältä;
taivas oli täynnä voimakkaita värejä keltaisesta
violettiin ja
itse aurinko oli kuin iso tulipatsas, joka leimusi.
Kuva otettu: Eräänä iltapäivänä lokakuussa 2014 tienvarrelta
En muista, milloin
viimeksi olisin nähnyt niin kauniin auringonlaskun.
Seuraavana päivänä menin odottamaan auringonlaskua
Tuusulanjärven rannalle, mutta se oli niin näkymätön
sumun keskellä,
että en viitsinyt
edes ottaa siitä kuvaa,
vaikka olin odottanut sitä yli puolitoista tuntia.
Kuva otettu: Lokakuussa 2014 eräänä iltana Tuusulanjärveltä
Erään asiaa tutkineen henkilön mukaan auringonlasku on
hetki,
Jolloin Auringon kiekon yläreuna koskettaa horisonttia. Minun
mielestäni se on hetki kun sydän liikahtaa pois
paikoiltaan ja
suu loksahtaa auki hämmästyksestä auki, aina uudelleen ja
uudelleen.
Lähde: Auringonlaskun määritelmä: Hannu Karttunen, Ursa ja Tuorlan
observatorio, http://www.astro.utu.fi/zubi/atphenom/twi2.htm


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti