Silta

(Kuva otettu eräänä talvisena päivänä 2015 Korson ankkalammelta.)

Se seisoo järkähtämättä paikoillaan, yksin.

Satoja ellei tuhansia ihmisiä ylittää sen viikottain.

Jos silta olisi ihminen, luulisin sen olevan iloinen.

Miksi?

Sillä on vakituinen työpaikka.

Se voi olla avuksi toisille.

Sen ei ainakaan pariin kymmeneen vuoteen

tarvitse pelätä, että se korvataan jollain nuoremmalla.

Kaikki luontaisedut kuuluvat sille; kaunis työympäristö,

Eläimiä ja työterveyshuolto, jos tulee jotain rempattavaa…
Työn vaihtelevuus on taattu; aina tapaa jonkun uuden kulkijan, 
joka astelee sillalla ja ehkä jää vähäksi aikaa viipymään. 

Tästä sillasta tulee mieleen myös Kaarisilta –runo, jossa kehoitetaan ihmisiä päästämään toisiaan lähelleen ja solmimaan ystävyyssuhteita toistensa kanssa. Silloin on tätä elämää helpompi taivaltaa.