Tuusulanjärvellä kävellessäni huomasin
kuinka ihanan raikas ilma on ja kaiken kruunaa talven jälkeen käyttöön otettu
suihkulähde, joka näyttää upealta pilvistä taivasta vasten. Aurinko pilkistelee
harmaan pilviverhon takaa välillä ja ruohon kukoistaa melko vihreänä, vaikka
maa on sulanut kunnolla vasta vähän aikaa sitten. Kiitän mielessäni luojaa
kauniista päivästä ja toivon, että kaikki tulee vain entistä ihanammaksi kesän
edetessä. Suihkulähde on minulle merkki siitä, että kesä on tullut. Jäät ovat
sulaneet järvestä ja on aika kaivaa kesävaatteita hiljalleen kellarista esiin.
Yhdessä kuukaudessa on luonto
puhjennut kukkaan ja nyt toukokuun lopulla koivunlehdet ovat avautuneet,
vaahterat kukkineet ja leskenlehdet kadonneet. Tilalle on tullut kesä. Kuinka
nopeasti kevät menee ohi! Tuntuu kuin vasta juuri vähän aika sitten ihailin
vihreää nurmikkoa, joka pilkotti lumen alta ja ensimmäiset leskenlehdet
ilahduttivat mieltäni. Onneksi minulla on sentään muistot keväästä. Kaiken
kukkaan puhkeamisesta.
”Älkää menneistä
välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?
Niin, minä teen
tien korpeen, virrat
erämaahan.” (Jesaja 43:19).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti