Lemmikit ja kevätesikot kukkivat sulassa sovussa muiden kesäkukkien kanssa. Niitä ei näytä haittaavan, vaikka pari voikukkaakin on liittynyt seuraan. Hyvästä ravintorikkaasta maasta riittää ravinteita kaikille. Lemmikki on jotenkin herkkä kasvi. Ehkä sen vaaleansininen väritys tekee siitä erityisen hempeän näköisen tai sitten sen pieni koko. Jokatapauksessa niitä ei tee ainakaan minun mieli kohdella kaltoin. Yksitttäisten lemmikkien löytäminen saattaa olla vaikeaa, mutta välillä jokunen tienpientareelle harhautunut yksilö joutuu näköpiirini, kuten nämä seuraavat kuvissa olevat tapaukset.
Lemmikin (Myosotis) nimi englanniksi on "Forget me not" eli Älä unohda minua. Se on aika koskettava nimi kukalle, varsinkin kun se on niin pienikokoinen. Ainakin minä toivon, että ihmiset joiden kanssa olen ollut paljon tekemisissä tähän mennessä elämäni aikana, eivät unohtaisi niitä hyviä hetkiä, joita meillä on ollut ja minua ihmisenä; millainen olen ollut, mistä pidän yms. vaikka elämänpolkumme ovat vieneet meitä eri suuntiin. Eikä koskaan tiedä, milloin ne saattavat taas mennä poikittain jossain kohdassa. En siis koskaan sano hyvästejä vaan näkemisiin, Aurevor! Lemmikin taivaansininen väri saa mieleeni myös kuolemanjälkeisen elämän. Jeesukseen uskovana uskon, että kuolema ei ole kaiken loppu vaan portti taivaaseen, jossa myös kuolleiden läheisten jälleennäkeminen on mahdollista.
LEGENDA
Saksalainen legenda kertoo, että kun Jumala oli saanut annettua nimen
kaikille kasveille, yksi oli jäänyt vaille nimeä. Pikkiriikkinen ääni
sanoi: ”Älä unohda minua, oi Herra!” Ja Jumala vastasi, että se olisi
kukkasen nimi.
Jumala ei unohda sinua, eikä minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti