Juhannustaikaa

Juhannusta eli ns. valon päivää juhlitaan kesäpäivänseisauksen aikoihin eli silloin kun aurinko ei laske ollenkaan napapiirin pohjoisella puolella. Alun perin se oli pakanallinen Ukon jumalan juhla, mutta myöhemmin kristinuskon yleistyessä sen aikana alkoi Juhannuksen eli Johannes Kastajan muistopäivän viettäminen. Kristillisestä muunnoksesta huolimatta monet Juhannusperinteet ovat säilyttäneet asemansa. Tällaisia ovat esimerkiksi kokon polttaminen ja erilaiset uskomukset Juhannustaikoihin kuten se, että seitsemän kukan poimiminen tyynyn alle näyttää tulevan aviomiehesi kuvan unessa seuraavana yönä.

Itse ajattelen, että Juhannuksessa on kauneinta yötön yö ja Johannes Kastajan päivään liittyvät Raamatun tekstit, esim tämä kohta apostolien teoista: ”Mitä te oikein teette? Ihmisiä me vain olemme, samanlaisia kuin te. Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan  näistä tyhjänpäiväisistä jumalista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. ” Siinä Paavali ja Barnabas ovat Lystrassa (nykyisen Turkin alueella) ja joukko ihmisiä luulee heitä kreikkalaisiksi jumaliksi, Barnabasta Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi. Paavali on vähän aika sitten parantanut ramman Jumalan avulla. Väkijoukko aikoo uhrata miehille, mutta se on heille liikaa ja he repäisevät vaatteensa huutaen, että ihmiset lopettaisivat uhrauksen.

Samantapaisesti Paavali saarnaa myöhemmin ateenalaisille, jotka olivat innokkaita epäjumalien palvelijoita eivätkä olleet kuulleet vielä Jeesuksesta; ”Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin – itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun….hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanonee: -Me olemme myös hänen sukuaan.” Niin, ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Loppupeleissä samalla viivalla ja lähempänä Jumalaa kuin uskoisimmekaa; ”Hänessä me elämme. Liikumme ja olemme”, ”Jumala ei ole kaukana yhdestäkään meistä”.  Luojan kädenjäljen kautta oppii tuntemaan Luojansa, siis myös sinun ja minun, sinut ja minut.